Suomenhevonen
Suomenhevosen säkäkorkeus on vain 150–160 cm, mutta sillä on hirmuiset voimat.
Se jaksaa vetää yli kaksi kertaa oman painonsa verran, mikä on hevosten maailmanennätys.
Suomenhevonen on myös maailman nopein kylmäverinen. Luonteeltaan se on ystävällinen, yhteistyöhaluinen ja nöyrä, mutta samalla omanarvontuntoinen.
Pohjoisen ankariin oloihin sopeutunut alkuperäisrotu
Suomenhevonen on pohjoisen ankariin oloihin sopeutunut alkuperäisrotu. Ilman suomenhevosta Suomen kansa olisi luultavasti menehtynyt nälkään tai menettänyt maansa sodassa.
Suomenhevonen sodassa
Suomalaisista 16 % taisteli toisen maailmansodan rintamalla, hevosista 11 %. Lähes koko logistiikka oli suomenhevosten harteilla. Ne mm. kiskoivat tykkejä tiettömissä erämaissa, joissa saattoi olla lunta hevosen rintaan asti.
Suomenhevonen
löytää tien kotiin
Metsätyömies saattoi päivän päätteeksi sanoa hevoselleen ”mennään kotiin”, ja se toi uupuneen, nukkuvan isäntänsä kotiin. Sotaan otetut palasivat riemulla. Eräskin Tähti-niminen tamma karkasi juna-asemalta ja juoksi 25 km matkan suoraan kotitalonsa hevostalliin.
Autoa yleisempi kulkuväline
Toiseen maailmansotaan asti suomenhevonen oli autoa yleisempi kulkuväline. Sen avulla muokattiin pellot, siirrettiin puutavara metsästä ja hoidettiin lähes kaikki lyhyempien matkojen tavaraliikenne koko Suomessa.
Erämaasodan valttikortti
Suomenhevosen ansiosta erämaista tuli sodassa Suomen valttikortti: niiden kautta iskettiin vihollisen sivustaan. Suomenhevonen pystyi liikkumaan äänettömästi ja vaikeissa maastoissa. Joskus se vaistosi, mihin ammus tuli.
Monitoimihevonen
Entisaikojen tyypillinen suomenhevonen kuului pienviljelijäperheelle. Se syntyi kotitilallaan ja oli osa koko perheen arkea, juhlaa, vapaa-aikaa ja lasten leikkejä. Sillä tehtiin maataloustyöt, kuljetettiin maito myytäväksi, käytiin markkinoilla ostoksilla ja sunnuntaisin kirkossa.
Sitkeä taakanvetäjä
Suomenhevonen osaa arvioida kuorman painon ja omat voimansa sekä säilyttää tasapainon ajossa. Se seuraa kuorman valmistumista ja lähtee liikkeelle vasta, kun ajaja on kyydissä.
Uskollinen ystävä
Rauhan aikana suomenhevonen oli tilan isännän paras kaveri. Sodassa siitä tuli sielunhoitaja, jolle kovettuneinkin sotamies pystyi kertomaan tuntojaan. Sotilaat antoivat hevosille osan leipäannoksestaan.
Muistomerkkien väärti
Suomenhevoselle on useita muistomerkkejä. Punkaharjulla sijaitsee Ajomies-patsas, joka on kunnianosoitus metsätyössä puurtaneelle työparille, miehelle ja suomenhevoselle. Seinäjoella on pronssinen Suomenhevonen – Sotahevonen -patsas. Patsaan hevosessa näkyvät sodan rasitukset ja olemuksesta kuvastuu varuillaan olo. Kaatuneille sotahevosille paljastettiin muistomerkki Myllykoskella 5.9.2014.